1700-luvun alusvaatekankaat:

- Valkoinen palttinasidospellava. Mitä rikkaampi henkilö, sitä ohuempaa ja valkoisempaa. Myssyt, huivit ja röyhelöt voi tehdä jopa lähes läpikuultavasta pellavasta jota nykyään myydään nimellä cambric / batisti (samaa nimeä käytyään nykyään myös ohuesta ja hienosta puuvillakankaasta, joten materiaali kannattaa varmistaa)
Aivan köyhimmillä angas saattoi olla myös värjäämätöntä, mutta käytännössä rajut pyykkäysmenetelmät vaalensivat ne pian luonnonvalkoisiksi.

- Valkoinen palttinasidospuuvilla, mutta puuvillaa käytettiin hyvin vähän 1700-luvulla. Itse olen törmännyt lähinnä puuvillaisiin myssyihin ja irroitettaviin hiharöyhelöihin. Nykykankaista lawn ja musliini lienee lähinnä oikeaa laatua.




1700-luvun korsettikankaat

- Paksu, tiivis, värjäämätön palttinasidospellava. Muodostaa korsetin perustan jonka päälle saatetaan laittaa kerros hienompaa kangasta.

- Silkkidamasti, joka on pomsisidoksinen (satiinisidos) kangas jossa kude- ja loimivaltaisten alueiden vaihtelu muodostaa kuvioita. Eli kangas on yksivärinen, mutta etenkin hyvässä valossa sen pinnalla näkyy kuvio.

- Silkkibrokadi, pomsisidoksinen erivärisillä langoilla kuviolliseksi kudottu kangas

- Villa, en ole varma onko korsetin päälikangasvilla toimikas- (esimerkiksi nykykankaista farkkukangas on toimikaskangas), pomsi- vai palttinasidoksista

- Puuvillasatiini eli pomsisidoksinen puuvilla. Puuvillasatiinipäällystettyjä korsetteja näkee pääasiassa loppuvuosisadasta.

- Silkkisatiini

- Silkkitafti, eli palttinasidoksinen käsitelty silkki.




1700-luvun muotikankaat:

- Silkeistä brokadi, damasti, sametti, satiini ja tafti olivat yleisimmät. Brokadi oli alkuvuosisadasta kaikkein yleisintä naisten puvuissa. Mitä isommat kukkakuviot, sitä parempi. Vuosisadan loppua kohti kuviot pienenivät, raidat kasvattivat suosiotaan ja painetut silkit alkoivat yleistyä. Yksivärisiä silkkejä myös kirjailtiin, erityisesti miesten takkeja ja liivejä.
Näitä kaikkia valmistetaan edelleen, mutta ne ovat valitettavasti usein hinnakkaita. Satiinit olivat paksuja ja nykylaaduista duchess-laatu vastaa sitä parhaiten. Suurin ongelma on kuitenkin kuviollisten kankaiden kuviot. Turvallisinta on pysytellä yksivärisissä tai raidallisissa, sillä moni kaunis kukkakuvio on kuitenkin vääränlainen. Toinen vaihtoehto on tarkoituksella historiallisien esikuviensa mukaan tehdyt kankaat, mutta ne vasta hinnakkaita yleensä ovatkin.

- Villa, toimikas-, pomsi- ja palttinasidoksella. Vanutettu pinta tai ei. Vaikuttaa olevan päälivaatemateriaalina yleisempi kuin pellava jopa köyhemmän väestön keskuudessa.

- Kamlotti, kamelinkarvasta kudottu ylellinen villakangas, jota löytyy mm. naisten ratsastuspuvuista. Nämä kankaat sisälsivät usein myös silkkiä, mutta en ole varma tulisiko sitä silloin kutsua jollain eri nimellä. Museot käyttävät kuitekin tätä kamlottia, joten pidättäydytään toistaiseksi siinä. Se näyttää kuvista päätellen olevan yleensä pomsisidoksista, mutta kuva voi tietysti aina hämätä.

- Pellava. Olen nähnyt vain palttinasidospellavia museovaatteissa (yksivärisiä, painettuja ja raidallisia), mutta voi olla että muitakin laatuja käyettiin.

- Puuvilla, palttina- ja pomsisidoksella. Tosin pomsisidoksella olen nähnyt vain korseteissa. Suurimman osan vuosisataa varsin harvinainen, mutta 1770-luvulta lähtien hyvin suosittu varsinkin värikkäästi kuvioituna. Valitettavasti oikealla tavalla kuvioituja kankaita on erittäin vaikea löytää, mutta yritän seurailla markkinoita usein, joten jos joskus tulee tarvetta, niin voin koittaa etsiä sopivien paikkojen yhteystietoja. Aivan loppuvuosisadasta ohut valkoinen musliini / lawn-kangas nousi suosiossa jopa silkin ohi.


1800-luvun alusvaatekankaat:

- Ohut valkoinen pellava piti pintansa vielä ainakin 1840-luvulle asti. Tämän jälkeen se sai pikkuhiljaa väistyä puuvillan tieltä.

- Puuvilla. Ohut ja palttinasidoksinen aluspaitoihin, hameisiin yms. Puuvillasatiinia käytettiin paljon korsetteihin niin kauan kun ne pysyivät luittomina, mutta vyötäröä korostavien korsettien myötä suosituimmaksi nousi uusi kangas, coutil, joka on murtotoimikaskangas (sen esim. farkku tai gabardiinikankaan rakenteessa näkyvän nousevan vinoraidan suunta vaihtelee laskevan ja nousevan väliä, jolloin kankaaseen muodostuu hyvässä valossa näkyvä pystyraita). Nykyään sitä voi ostaa korsettitarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista.

- Silkki, jota käytettiin ylellisimmissä aluspaidoissa ja alushaalareissa loppuvuosisadasta. Satiinia ja taftia ja harvemmin myös brokadia ja damastia käytettiin hienojen korsettien päälikankaana coutilin päällä. Tafti oli loppuvuosisadasta myös suosittu rikkaiden naisten alushamekangas.

- Villa. Loppuvuosisadasta lääkärit tulivat lopputulokseen, että villakangas ihoa vasten ensimmäisena kerroksena muiden tavanomaisten alusvaatekerrosten alla edistää merkittävästi terveyttä, joten näitä villa-alushaalareita tehtiin ja käytettiin jonkin verran, mutta hoikkaan uumaan tähtäävä muoti ei sopinut yksiin tämän paksuntavan kerroksen kanssa, joten todella muodikas nainen ei moisia käyttänyt.




1800-luvun muotikankaat:

- Samat silkit kuin aikaisemminkin, eli tafti, satiini, brokadi, damasti ja sametti, mutta lisäksi silkkitylli. Yksiväristen, kukkakuvioisten ja raidallisten lisäksi on tullut myös ruutukuvioiset kankaat. Viktoriaanisia kukkakuvioita on jo todella helppo löytää nykypäivänä, joten valinnanvaraa on jo enemmän, mutta yksi viktoriaanien suosikkisilkki, eli satiinitaustalla olevat samettiset kohokuviot, on hyvin vaikea löytää sopivilla kuvioilla alle 300 euroa / metri.

- Samat villat käyvät myös, mutta villan laatu näyttää olevan entistä hienompaa yhä useammin.

- Puuvilla on noussut uudeksi naisten arkivaatteiden suosikiksi. Kukkakuviot, ruudut, raidat, kasmirkuviot, kalikoot musliinit, painetut kuviot, kudotut kuviot. Vaihtoehtoja alkaa olla jo hurjasti, enkä ole tutkinut kaikkia kovinkaan tarkkaan.
Samettia on myös alkanut näkyä puuvillaisena.

- Pellava tuntuu kadonneen, mutta on vaikea kuvitella ettei sitä jossain päin käytettäisi.



1800-luvulla kehitettiin myös uusi tukirakennekangas joka tehtiin hevosenjouhista ja pellavasta (ranskan kielessä crin tarkoittaa näitä hevosenjouhia ja line pellavaa, joten tästä juontaa juurensa krinoliinin nimi). Siitä tehtiin eritoten jäykkiä alushameita vuosisadan toisen kolmaneksen aikana.


(Kiitos tästä infosta kuuluu Goldielle!! http://cows-finland.net/foorumi/viewtopic.php?t=2834 )